Mikä yhdistää jalkapallo-ottelua ja stadionkonserttia? Ensi ajatuksella ei ehkä mikään muu kuin sijainti. Katri-Helena keräsi suuren yleisön Olympiastadionille elokuussa 2025 jäähyväiskonserttiinsa. Huuhkajat taas kokoavat suomalaisia saman tunnuksen ja tunteen äärelle ottelusta toiseen. Molemmissa kyse on paljon enemmästä kuin musiikista tai jalkapallosta. Kyse on siitä, että ihmiset haluavat tulla paikalle, kokemaan kaiken yhdessä. Näitä kahta hyvin erilaista näkökulmaa yhdistää juuri nyt yksi iso asia: live-kokemuksen arvo kasvaa digitalisoituvassa ajassa.
Ennen tapahtuma oli usein yksi harvoista tavoista kokea jotain suurta yhdessä. Ei ollut striimejä, ei loputonta sisältöä taskussa, ei mahdollisuutta siirtää kaikkea “sitten joskus” -hetkeen. Nyt lähes kaikki on saatavilla ”kaikkialta kaiken aikaa”. Voit katsoa
- ottelut ruudulta
- musiikki suoratoistona
- kohokohdat minuutissa
- sisältö omassa aikataulussa.
Ja juuri siksi live-tapahtuman yhteisöllinen merkitys korostuu.
Digitalisaatio on tehnyt elämästä tehokkaampaa ja helpompaa. Mutta samalla se on tehnyt näkyväksi sen, että tehokkuus ja helppous eivät korvaa läsnäoloa, yhteistä tunnetta ja kokemusta siitä, että kuulut joukkoon. Tämä ei koske vain jalkapalloa. Sama ilmiö näkyy luonnollisesti laajemmin urheilutapahtumissa, mutta myös klassisessa musiikissa, jazzissa ja vaikka teatterissa. Ihmiset eivät tule paikalle vain kuulemaan tai näkemään, vaan kokemaan yhdessä. Myös tutkimus live-taiteen ja live-urheilun ympärillä tukee tätä: paikan päällä osallistuminen liittyy sosiaaliseen yhteenkuuluvuteen ja hyvinvointiin.
Jalkapallo on kiinnostava esimerkki siksi, että siinä yhteisöllisyys ei ole sivutuote, vaan keskeinen osa. Huuhkajat eivät ole vain joukkue. Huuhkajat ovat monelle suomalaiselle yhteinen kiintotähti, jonka ympärille syntyy:
- odotus ennen ottelua
- yhdessä koettu jännitys
- yhteinen reaktio maaliin, pettymykseen tai voittoon
- jälkipuinti, joka jatkuu vielä seuraavana päivänäkin.
Niin jalkapallo kuin moni muukin joukkuelaji tekee tämän poikkeuksellisen hyvin: se kokoaa samaan katsomoon eri ikäiset, eri sukupolvet ja eri taustoista tulevat ihmiset. Jalkapalloa koskevissa yhteisöllisyystutkimuksissa joukkueita on kuvattu jopa paikallisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden rakentajaksi.
Urheilussa puhumme helposti voitoista ja tappioista. Konserteissa puhumme settilistasta, tuotannosta tai esiintyjän vireestä. Mutta ihmisen näkökulmasta merkityksellisin asia on usein jotain muuta. Oleellista on se, että kokemus kantaa yli tuloksen. Hyvä live-kokemus jää mieleen, vaikka oma joukkue häviäisi. Vahva konsertti-ilta jää elämään, vaikka kaikki ei menisi täydellisesti.
Muistijälki ei synny sisällöstä, vaan siitä, että:
- olimme mukana
- koimme kaiken yhdessä
- jaoimme saman hetken.
Tutkimuksessa tätä on lähestytty esimerkiksi yhteisen tunnelmaan virittäytymisen ja sosiaalisen yhteyden kautta. Jalkapallofaneja koskevassa brasilialaisessa tutkimuksessa todettiin, että ottelua edeltävä rituaali (Rua de Fogo) synnytti erittäin voimakasta emotionaalista yhteenkuuluvuutta — käytännössä “me koimme tämän yhdessä” -tilaa.
Tässä kohtaa digitalisaation rooli muuttuu kiinnostavaksi. Kysymys ei ole siitä, onko digi hyvä vai huono tapahtumille. Kysymys on enemmänkin siitä, mihin kohtaan kokemusta digi sijoitetaan. Toimiva periaate voisi olla tämä:
Ennen tapahtumaa digi virittää
- liput
- ennakkoinformaatio
- käytännön info tapahtumapäivänä
- saapuminen
- tunnelman nosto
- yhteisön aktivointi.
Tapahtuman aikana digi ei saa varastaa huomiota
- palvelutukea tarvittaessa
- ostaminen jonottamatta tauolla tai puoliajalla
- tärkeintä on keskittyä jaettuun läsnäoloon.
Tapahtuman jälkeen digi pidentää kokemusta
- muistot ja niiden jakamisen tukeminen
- kohokohdat
- keskustelu
- kutsu seuraavaan tapahtumaan.
Tämä on mielestäni ajankohtainen asiakaskokemuksen kysymys lähes kaikille tapahtumajärjestäjille — ei vain jalkapallossa, vaan myös konserteissa, festivaaleilla ja erilaisissa kulttuuritapahtumissa.
Miksi siis yhdistää Katri-Helenaa ja Huuhkajia? Vastaus ei ole genre, yleisö, stadion tai ohjelmasisältö. Heitä yhdistää se, että molemmat näyttävät meille jotain olennaista tästä ajasta: Kun arki digitalisoituu, yhteisesti koettu live-hetki muuttuu entistä arvokkaammaksi. Ja juuri siksi tapahtumien suunnittelua kannattaa ajatella asiakaskokemuksen näkökulmasta uudella tavalla:
- ei vain logistiikkaa ja tehokkuutta
- ei vain sisältöä ja turvallisuutta (totta kai ne ovat tärkeitä!)
- vaan yhteisöllisyyden muotoilua.
Lopulta ihmiset eivät tule paikalle vain katsomaan tai kuuntelemaan. He tulevat kokemaan, että he ovat osa jotain suurempaa. Ja se kokemus kantaa — yli ohjelman, yli ottelun, yli voittojen ja tappioiden.
PS. Otsikkotasolla kirjoitin tietoisesti Huuhkajista. Olisin yhtä hyvin voinut kirjoittaa Helmareista, jotka ovat tehneet hienoa työtä tyttöjen ja naisten futiksen puolesta. Mutta klikkiotsikointi vaatii valintoja:)
Jaa:
Comments are closed here.